Täällä taas! Sain uuden inspiraation kirjoittaa blogia elämänmuutoksen myötä. Elämäni kivijalka on säilynyt ennallaan, perheestä löytyy edelleen mies ja poika. Asumme nykyään kolmiossa ja puutarha, leipominen, kotikokkaus ja sisustaminen omalla tyylillä kuuluu edelleenkin kiinnostuksen kohteisiin.

Laihtuminen, sairauslomat ja tulevaisuuden suunnitelmat ja positiiviset muutokset ovat saaneet ajattelemaan elämän arvoja uudelleen. Laihtuminen on vaikuttanut itsetuntooni ja siihen että koen olevani hyväksytympi. On myös hieno huomata miten pienempi ympärysmitta muuttaa asioita.

Sairauslomalle jouduin jäämään pitkäaikaisten sairauksieni johdosta, yliliikkuvuus, nivelkivut, hermosäryt ja kantapääkipu. Nyt asiat ovat nytkähtäneet sen verran että haen ammatilliseen kuntoutukseen. Koska kivut ovat niin suuria, eikä lyhytaikaiset sairauslomat auttaneet, päätin että uusi suunta täytyy etsiä. Totaallinen herääminen tapahtui, kun luin tämän artikkelin. Tajusin etten elä lainkaan arvojeni mukaan! Esimerkiksi perhe on minulle tärkein ja mitätöin sitä jatkuvasti, väsyttämällä itseni töissä. Olin kiukkuinen, koska olin niin fyysisesti rasittunut ja tajusin kroppani ei kestäisi nykyistä työtäni. Ymmärsin, että se raha mitä saan työstäni ei korvaa terveyttä tai pienen poikani kanssa vietettyä aikaa. Oli pakko tehdä jotain.

Viime syksynä pääsin apuvetäjäksi vertaistuki ryhmään, joka avasi lisää tulevaisuutta. Jatkoin silti nykyisessä ammatissani, eli tämä oli vain extratyötä, mutta erittäin palkitsevaa monella lailla. Päätin että haluan tulevaisuudessa auttaa ihmisiä omalla kokemuksellani. Haluan opiskella sellaisen ammatin, joka olisi fyysisesti helpompaa, mutta silti olisi samanlainen palo kuin kokin työhön.

Keväällä fyysiset vaivat alkoivat olla niin suuria, että itkin jopa työpaikalla "kädettömyyttänä". Ranteet olivat niin voimattomat etten pystynyt tehdä mitään ilman kipua. Pyysin töissä jopa helpompia työtehtäviä, että jaksaisin pidempää. Pyyntöäni ei otettu vakavasti, vaikka lääkärikin määräsi niin. Kulutin kantapääni ja ranteeni niin loppuun, että seuraava tie kävi alakertaan työterveyshuoltoon. Sairasloma on jatkunut nyt yli 2 kuukautta ja silti kärsin kivuista. Takaisin kokin töihin tuskin on palaamista. Odotan että ammatillinen kuntoutus toteutuu, motivaatiota löytyy opiskeluun!

Tulen jatkamaan blogin kirjoitusta jatkossa. Haluan kertoa painonpudotuksesta, treenaamisen aloittamisesta, uuden ammatin opiskelusta (tai uuteen koulutukseen hakemisesta) ja muista kiinnostuksen kohteista. Haluan olla oma rehellinen itseni, toivottavasti joku voi samaistua kirjoituksiini. :)

Olisi kiva saada palautetta ja kysymyksiä saa esittää!