Ihana ja helppo raskaus on nyt vaihtunut suureen huoleen. Kävin eilen rutiinikäynnillä neuvolassa ja terveydenhoitaja tutki vauvan tarjonnan niin kuin aina ennenkin. Hän alkoi epäilemään että ei tuntisikaan päätä alapuolella ja päätti että tarkastetaan ultraäänellä. Siellähän se hengaili perätilassa. :( Aluksi en edes huolestunut, koska terveydenhoitajakaan ei näyttänyt olevan mitenkään erityisemmin huolissaan. Palatessamme hänen huoneeseensa, hän kuitenkin tokaisi, että johan nyt temput teki näin viimeisillä viikoilla. Kuulemma muuten on raskaus mennyt niin hyvin, niin tähän loppu raskauteen on mahtunut kaikenlaista. Hengenahdistusta, siitepölyallergiaa, jalkojen ongelmia, flussaa ja nyt vielä tämä perätila. Hän laittoi lähetteen äitiyspolille, jossa arviovat tarkemmin mitä tehdään.

Illemmalla sitte viisaana selasin googlea hakusanalla "PERÄTILA". Löysin kauhujuttuja, mutta myöskin onnellisia tarinoita. Jo ennen tätä suurta tietotulvaa olin jo mielessäni päättänyt, että sektioon mennään, jos on perätilassa vielä, kun synnytys on käynnissä. En ala ensisynnyttäjänä punnaamaan lasta väärinpäin maailmaan, kun en muutenkaan oikein tiedä mitenkä homma loppuviimein toimii, äidin kuulemma pitää olla erittäin valppaana ja hyvässä kunnossa, jos aikoo vauvan alateitse synnyttää. Onhan siinä moninkertainen riski hapenpuutteeseen yms. kuin raivotarjonnassa syntyvillä vauvoilla.

Hakusanat "PERÄTILA JA ULKOKÄÄNNÖS". Minulla on istukka etuseinässä (ainakin äitiyskortin mukaan), joka voi estää tämän ulkokäännöksen. Olen ensisynnyttäjä ja ylipainoinen, jotka voivat myös vaikuttaa käännöksen onnistumiseen. Lapsiveden määrästä en osaa sanoa, enkä siitä onko vauva pieni vai suuri ja onko sillä paljon vai vähän tilaa.

Tänä aamuna äitiyspoliklinikalta soitettiin, että huomenaamuna saan jo mennä. Kerrankin nopeaa toimintaa! Huomenna olen jo paljon viisaampi!

rv 37+3