Tulihan niitä raskausoireita, jotka voi laittaa hormoonien piikkiin! Yksi päivä mietin että kuinkas Pmmp:n biisi Tässä elämä on meneekään. Laitoin soimaan, niin itkuunhan siinä pärähdin! :o En ennen oo liikuttunut mistään kappaleesta niin paljon. Onhan elämässäni paljon tapahtunut, mutta ei tällä hetkellä biisi kosketa elämääni. KAIKKI ON HYVIN, mitä mä nuan reagoin :D !!! Toinen asia jonka laitan hormoonien syyksi on rajähdysherkkyys! Töissä saan kaikkien mielen pahaksi kun sanon asiat suoraan. En ole ennen ollut samanlainen, sanon kyllä asiasta joka vaivaa mutta nyt olen päättänyt desinfioida koko työilmapiirin! No ehkä siitä jotain hyvääkin seuraa ja toivottavasti muistavat, että olenhan raskaana. Onneksi mulla on neljä päivää aikaa lepuuttaa hermojani, eli palaan vapailta vasta perjantai iltaan. Tulihan tässä töitä paiskittua melkein 11 päivää putkeen.

Vatsassa on ollut aikamoiset bileet viime aikoina, tunnen liikkeitä koko ajan paremmin, vaikka istukka onkin edessä ylhäällä. Olen ehdinyt murehtimaan, jos vauva ei käänny tarpeeksi aikaisin pää alas päivän, koska tunnen potkuja alas koko lähes aina. No ehkä raasu mahtuu kuitenkin pyörähtelemään moneen kertaa <3

Nyt on myös iskenyt ahdistus tulevaisuudesta. Eihän elämä ole ohi lapsen tulon jälkeen? Tuntuu että töissä kerrotaan, kuinka ei ole enää omaa aikaa. MITÄ! Miksi niitä lapsia tekee jos haluaa "omaa aikaa". Elämä jatkuu, mutta erilaisena. Äitini on pystynyt elämään vaikka hän oli yksinhuoltaja.                                                                                             Olen miettinyt että voisin hakeutua kouluun ja jäädä opintovapaalle kunhan kahdeksan vuoden työehto täyttyy, eli toukokuussa 2016. Koska työpaikkani on ihana, se on suositellut leipuri-kondiittoriksi erikoistumista. Ala kiinnostaa, koska perusosaamista löytyy, haluan vain oppia sitä hienosäätöä. Työpaikkani siis haluaa erikoisosaamista, joka voi tietää uusia työtehtäviä minulle! Odotan innolla! Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon mutta saahan silti haaveilla.

Viime viikolla täytin 23 vuotta! 22-vuotis synttäreistä on tapahtunut paljon. Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassani, elämä mallillaan, odotin vain sitä jotain. Toukokuussa tapasin lapsen tulevan isän, siitä heinäkuuhun niin aloimme virallisesti seurustella. Asuimme melkein alusta asti saman katon alla, koska mieheni työpaikka oli paikkakunnallani. Missään vaiheessa en ajatellut että tässä edettäisiin nyt liian nopeasti. Syyskuussa kävin ottamassa kierukan pois ja lokakuun alussa raskaustesti näytti positiivista. Joulukuussa ostimme kihlat. Sitä ei voi koskaan tietää kuinka elämä voi onnellisesti potkaista! Hassua ajatella että kun vauva syntyy niin seurustelua tulee täyteen vuosi :D Tuntuu että olisimme olleet kauemminkin yhdessä. Minä olen löytänyt vakkaani kannen.

 

http://www.youtube.com/watch?v=na-hrMS36Os